1. Zen ei ole niitä varten, jotka haluavat uskoa. Usko on
Zenin antiteesi ja uskonnot matkijoita varten. Zen ei ole matkijoita varten,
siksi se on vain ani harvoja varten. Epäily on Zenin ydin ja oman itsen epäily
sen syvin muoto.
2. Zen-mieli on aloittelijan mieli. Tällä viitataan aloittelijan
mielen olemukseen vapaana kaavamaisuudesta; kaavamaisuudella puolestaan kuvataan
asiantuntijan pitkälle kehittynyttä, jäsentelevää ja käsitteellistävää mieltä,
joka juuri asiantuntemuksensa takia löytää vastaukset nopeasti valmiista ja
koetelluista ratkaisuista.
3. Todellisuus on täydellinen juuri sellaisena kuin se on.
Ihmisen ongelmat syntyvät, kun todellisuus ei taivu odotusten ja tahdon
mukaisesti. Omat vaatimuksemme ja tahtomme tuottavat meidän ongelmamme.
4. Todellisuudessa ongelmaa ei ole olemassa, me vain emme
ymmärrä sitä. Meidän ehdollistettu mielemme vertailee jatkuvasti hyvyyksiä ja
huonouksia, omia ja muiden.
5. Zenin keskeinen viesti on: me kaikki olemme jo perillä,
mutta koska me emme kykene ymmärtämään sitä, meidän on saavuttava
lähtöpisteeseen kiertotietä, elämänpituisen harjoituksen kautta.
6. Kiertotie ei ole valinnainen, me emme voi todeta että
”hyvä on, hyväksyn että olen jo perillä, joten mitään harjoitusta ei tarvita”.
Perillä olemisen ymmärtämiseksi joudumme harjoittamaan joka päivä elämämme
loppuun asti. Tähän viittaa paradoksi peilin kiillottamisesta (harjoitus),
kunnes ymmärrämme ettei mitään peiliä eikä kiillotustarvetta ole olemassa
(todellisuus). Tämän perillä olemisen ymmärtämiseksi on kuitenkin käytävä läpi
kiillotusprosessi kaikkine mutkineen, oikotietä ei ole. Tästä on Zenissä kyse.
7. Minkälaista harjoitusta sitten tarvitaan perillä olemisen
ymmärtämiseksi? Vastaus on, kuten Zenin perimmäinen luonnekin, samanaikaisesti hyvin
yksinkertainen ja hyvin vaikeasti saavutettavissa: meidän tarvitsee vain hiljentyä,
jotta saamme uudelleen yhteyden omaan luonnolliseen olemukseemme. Hiljentyminen
on mielen hiljentymistä, joka on meditaatiota. Meditaatio ei tarkoita
mietiskelyä, sillä meditaatiossa ei mietitä eikä ajatella, vaan juuri
päinvastoin, annetaan mielen hiljentyä kaikesta ajattelusta. Meditaatiota voi
kuvata käsitteillä luopuminen, luovuttaminen, antautuminen, avautuminen.
8. Kuinka sitten harjoitamme mieltämme lähestymään
todellisuutta vapaana kuormasta, jota olemme elämämme aikana siihen lastanneet?
Tämän sivun alalaidassa luetellut kolme kirjaa kuvaavat harjoituksen luonnetta
kukin tavallaan. Zenistä on julkaistu lukemattomia teoksia ja niitä kannattaa
lukea elämän varrella, sillä matkan edetessä näkökulmamme pakostakin muuttuu. Istumisen
tekniikkaan opastetaan eri yhteyksissä sekä kirjoissa ja internetissä että
meditointikeskuksissa. Niin aloittelija kuin kokenutkin harjoittaja joutuvat
pohtimaan ainakin kahta keskeistä kysymystä: tarvitaanko henkilökohtaista
suhdetta johonkin opettajaan ja kuinka määrämuotoista meditoinnin tulisi olla?
Molemmat näistä kysymyksistä synnyttävät paradoksin jo heti alkuunsa.
Zen on nimittäin perusluonteeltaan kaavan rikkomista ja oman tien
taivaltamista. Kuinka siis jakaa omaa kokemustaan synnyttämättä matkimista ja kaavamaisuutta:
kun teet näin, niin pääset eteenpäin. Mutta kun Zen ei ole pääsemistä mihinkään
eikä ylipäätään sinne, minne joku toinen on mennyt. Opettajan ympärille
kerääntynyt oppilasjoukko on kuin marakattilauma, joka seuraa silmä tarkkana mitä
opettaja tekee ja miten hän toimii. Matkiminen ja kaavamainen toiminta ovat
Zenin vastakohtia. Tämän vuoksi Zen ei avaudu kovin monille, sillä se
edellyttää aidosti itsenäistä mieltä, joka ei etsi vastauksia itsensä
ulkopuolelta.
9. Istuessamme mieleemme nousee erilaisia ajatuksia. Tämä on
luonnollista, sillä ajatusten spontaanit yhteydet kuuluvat mielen normaaliin
toimintaan. Istumisen päämääränä on kuitenkin suora yhteys todellisuuteen ilman
mielen tuottamaa käsitteellistä jäsentelyä. Tehtävänämme on näin ollen vain
antaa esiin nousevien ajatusten tulla ja mennä kiinnittäytymättä niihin. Ajan
myötä istuessamme harjaantuva kiinnittäytymättömyys ajatuksiimme vaimentaa myös
taipumusta ripustautua mielen läpi virtaaviin ajatuksiin ja niiden synnyttämiin
ehdollistumisiin jokapäiväisessä toiminnassamme. Istumisen tulisi olla niin
luonnollinen osa arkeamme, että emme kyselisi itseltämme ”josko tänään istuisin
vai jättäisinkö huomiseen”. Koska elämää ei voi siirtää huomiseen me istumme
joka päivä, vaikka puolen tunnin ajan kerrallaan.
10. Todellisuuden ja mielen yhteys on keskeistä Zenissä. Tätä
yhteyttä kuvataan käsitteillä objekti ja subjekti tai lähde (source) ja peili
(reflector). Jokainen ihminen on yksilöllinen heijastuma todellisuudesta, tai
todellisuus ilmenee jokaisessa ihmisessä. Vaikka todellisuus ilmenee meidän
kauttamme, olemme etääntyneet yhteydestä todellisuuteen toistuvien
ehdollistumisten seurauksena. Kun ehdollistavia toistoja on tapahtunut
lukemattomia kertoja elämän aikana, emme enää näe todellisuutta emmekä sen
luonnetta. Näemme vain oman ehdollistetun ja riippuvuuksia tuottavan
heijastuksemme todellisuudesta, joka synnyttää toistuvia huolia ja murheita: ”Olisimme
onnellisia, jos meillä vain olisi sitä tai tätä enemmän ja tuota vähemmän”. Harjoituksemme
päämääränä on tuoda meidät jälleen yhteyteen todellisuuden kanssa. Subjekti ei tosin
katoa ennen kuolemaa, mutta lähestyminen objektia sitä koskaan täysin
saavuttamatta on harjoituksemme perusta.
