Tämä on päivitetty versio: kussakin luvussa löytyy tarkennuksia aiempiin teksteihin.
1. Zen tuottaa mielen joustavuutta ja virtaavuutta sekä vapauttaa mielen fiksaatioista ja riippuvuuksista. Mutta kuten kaikki arvokas maailmassa on harvinaista ja hankalasti löydettävissä, myös Zen avautuu vain harvoille lukuisten sijaan.
2. Zen-mieli on aloittelijan mieli. Tällä viitataan aloittelijan mielen olemukseen vapaana kaavamaisuudesta; kaavamaisuudella puolestaan kuvataan asiantuntijan pitkälle kehittynyttä, jäsentelevää ja käsitteellistävää mieltä, joka juuri asiantuntemuksensa takia löytää vastaukset nopeasti valmiista ja koetelluista ratkaisuista.
3. Todellisuus on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Ihmisen ongelmat syntyvät, kun todellisuus ei taivu odotusten ja tahdon mukaisesti. Omat vaatimuksemme ja tahtomme tuottavat meidän ongelmamme.
4. Todellisuudessa ongelmaa ei ole olemassa, me vain emme näe sitä. Meidän ehdollistettu mielemme vertailee jatkuvasti hyvyyksiä ja huonouksia, omia ja muiden.
5. Zenin keskeinen viesti on: me kaikki olemme jo perillä, mutta koska me emme ymmärrä sitä, meidän on saavuttava lähtöpisteeseen kiertotietä, harjoituksen kautta.
6. Kiertotie ei ole valinnainen, me emme voi todeta että ”hyvä on, tunnustan että olen jo perillä, joten mitään harjoitusta ei tarvita”. Perillä olemisen ymmärtämiseksi joudumme harjoittamaan joka päivä elämämme loppuun asti. Tähän viittaa paradoksi peilin kiillottamisesta (harjoitus), kunnes ymmärrämme ettei mitään peiliä eikä kiillotustarvetta ole olemassa (todellisuus). Tämän perillä olemisen ymmärtämiseksi on kuitenkin käytävä läpi kiillotusprosessi kaikkine mutkineen, oikotietä ei ole. Tästä on Zenissä kyse.
7. Minkälaista harjoitusta sitten tarvitaan perillä olemisen ymmärtämiseksi? Vastaus on, kuten Zenin perimmäinen luonnekin, hyvin yksinkertainen: meidän tarvitsee vain istua hiljaa ja hengittää.
8. Istuminen ja hengittäminen ovat perustoimintoja ihmiselle, mutta mielen liikkeiden kytkeminen näiden perustoimintointojen yhteyteen voikin olla yllättävän haasteellista. Kun sanomme, että meidän tarvitsee Vain istua ja hengittää, tällä viitataan ajatukseen siitä, ettei mitään muuta tarvitse tehdä. Ihmisen on kuitenkin usein hankalaa olla tekemättä tai ajattelematta jotain muuta. Tästä syntyy ikuinen jännite mielen ja todellisuuden välille ja tämä on meidän harjoituksemme kohteena.
9. Kuinka sitten harjoitamme mieltämme lähestymään todellisuutta vapaana kuormasta, jota olemme elämämme aikana siihen lastanneet? Tämän sivun alalaidassa luetellut kolme kirjaa kuvaavat riittävällä tarkkuudella harjoituksen luonnetta ja niitä kannattaa lukea toistuvasti elämän varrella, sillä matkan edetessä näkökulmamme pakostakin muuttuu. Istumisen tekniikkaan opastetaan eri yhteyksissä sekä kirjoissa ja internetissä että meditointikeskuksissa. Näkökulmat tekniikan tarpeellisuudesta vaihtelevat kovasti. Toiset pitävät arvossa traditiota ja haluavat erilaisin asennoin ja merkein ilmaista puhdasta pyrkimystään, toiselle mielen sisäinen dynamiikka on riittävä kiinnekohta ja se missä asennossa kukin kulloinkin harjoittaa, on vähemmän merkityksellistä. Eri asentoja kokeilemalla voi kenties havaita niiden vaikuttavan jonkin verran mielen sisäiseen dynamiikkaan ja siten ajan myötä preferenssejä (ja myös fiksaatioita) meille kullekin muodostuu.
10. Istuessamme mieleemme nousee erilaisia ajatuksia. Tämä on luonnollista, sillä ajatusten spontaanit yhteydet kuuluvat mielen normaaliin toimintaan. Istumisen päämääränä on kuitenkin suora yhteys todellisuuteen ilman mielen tuottamaa käsitteellistä jäsentelyä. Tehtävänämme on näin ollen vain antaa esiin nousevien ajatusten tulla ja mennä kiinnittäytymättä niihin. Ajan myötä istuessamme harjaantuva kiinnittäytymättömyys ajatuksiimme vaimentaa myös taipumusta ripustautua mielen läpi virtaaviin ajatuksiin ja niiden synnyttämiin ehdollistumisiin jokapäiväisessä toiminnassamme. Istumisen tulisi olla niin luonnollinen osa arkeamme, että emme kyselisi itseltämme ”josko tänään istuisin vai jättäisinkö huomiseen”. Koska elämää ei voi siirtää huomiseen me istumme joka päivä, vaikka puolen tunnin ajan kerrallaan.
11. Todellisuuden ja mielen yhteys on keskeistä Zenissä. Tätä yhteyttä kuvataan käsitteillä objekti ja subjekti tai lähde (source) ja peili (reflector). Jokainen ihminen on yksilöllinen heijastus todellisuudesta, tai todellisuus ilmenee jokaisessa ihmisessä. Vaikka todellisuus ilmenee meidän kauttamme, olemme etääntyneet yhteydestä todellisuuteen toistuvien ehdollistumisten seurauksena. Kun ehdollistavia toistoja on tapahtunut lukemattomia kertoja elämän aikana, emme enää näe todellisuutta emmekä sen luonnetta. Näemme vain oman ehdollistetun ja riippuvuuksia tuottavan heijastuksemme todellisuudesta, joka synnyttää toistuvia huolia ja murheita: ”Olisimme onnellisia, jos meillä vain olisi sitä tai tätä enemmän ja tuota vähemmän”. Harjoituksemme päämääränä on tuoda meidät jälleen yhteyteen todellisuuden kanssa. Subjekti ei tosin katoa ennen kuolemaa, mutta lähestyminen objektia sitä koskaan täysin saavuttamatta on harjoituksemme perusta.
