Zen

1. Zen ei ole niitä varten, jotka haluavat uskoa. Usko on Zenin antiteesi ja uskonnot matkijoita varten. Zen ei ole matkijoita varten, siksi se on vain ani harvoja varten. Epäily on Zenin ydin ja oman itsen epäily sen syvin muoto.

2. Zen-mieli on aloittelijan mieli. Tällä viitataan aloittelijan mielen olemukseen vapaana kaavamaisuudesta; kaavamaisuudella puolestaan kuvataan asiantuntijan pitkälle kehittynyttä, jäsentelevää ja käsitteellistävää mieltä, joka juuri asiantuntemuksensa takia löytää vastaukset nopeasti valmiista ja koetelluista ratkaisuista.

3. Todellisuus on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Ihmisen ongelmat syntyvät, kun todellisuus ei taivu odotusten ja tahdon mukaisesti. Omat vaatimuksemme ja tahtomme tuottavat meidän ongelmamme.

4. Todellisuudessa ongelmaa ei ole olemassa, me vain emme ymmärrä sitä. Meidän ehdollistettu mielemme vertailee jatkuvasti hyvyyksiä ja huonouksia, omia ja muiden.

5. Zenin keskeinen viesti on: me kaikki olemme jo perillä, mutta koska me emme kykene ymmärtämään sitä, meidän on saavuttava lähtöpisteeseen kiertotietä, elämänpituisen harjoituksen kautta.

6. Kiertotie ei ole valinnainen, me emme voi todeta että ”hyvä on, hyväksyn että olen jo perillä, joten mitään harjoitusta ei tarvita”. Perillä olemisen ymmärtämiseksi joudumme harjoittamaan joka päivä elämämme loppuun asti. Tähän viittaa paradoksi peilin kiillottamisesta (harjoitus), kunnes ymmärrämme ettei mitään peiliä eikä kiillotustarvetta ole olemassa (todellisuus). Tämän perillä olemisen ymmärtämiseksi on kuitenkin käytävä läpi kiillotusprosessi kaikkine mutkineen, oikotietä ei ole. Tästä on Zenissä kyse.

7. Minkälaista harjoitusta sitten tarvitaan perillä olemisen ymmärtämiseksi? Vastaus on, kuten Zenin perimmäinen luonnekin, samanaikaisesti hyvin yksinkertainen ja hyvin vaikeasti saavutettavissa: meidän tarvitsee vain hiljentyä, jotta saamme uudelleen yhteyden omaan luonnolliseen olemukseemme. Hiljentyminen on mielen hiljentymistä, joka on meditaatiota. Meditaatio ei tarkoita mietiskelyä, sillä meditaatiossa ei mietitä eikä ajatella, vaan juuri päinvastoin, annetaan mielen hiljentyä kaikesta ajattelusta. Meditaatiota voi kuvata käsitteillä luopuminen, luovuttaminen, antautuminen, avautuminen.

8. Kuinka sitten harjoitamme mieltämme lähestymään todellisuutta vapaana kuormasta, jota olemme elämämme aikana siihen lastanneet? Tämän sivun alalaidassa luetellut kolme kirjaa kuvaavat harjoituksen luonnetta kukin tavallaan. Zenistä on julkaistu lukemattomia teoksia ja niitä kannattaa lukea elämän varrella, sillä matkan edetessä näkökulmamme pakostakin muuttuu. Istumisen tekniikkaan opastetaan eri yhteyksissä sekä kirjoissa ja internetissä että meditointikeskuksissa. Niin aloittelija kuin kokenutkin harjoittaja joutuvat pohtimaan ainakin kahta keskeistä kysymystä: tarvitaanko henkilökohtaista suhdetta johonkin opettajaan ja kuinka määrämuotoista meditoinnin tulisi olla? 

Molemmat näistä kysymyksistä synnyttävät paradoksin jo heti alkuunsa. Zen on nimittäin perusluonteeltaan kaavan rikkomista ja oman tien taivaltamista. Kuinka siis jakaa omaa kokemustaan synnyttämättä matkimista ja kaavamaisuutta: kun teet näin, niin pääset eteenpäin. Mutta kun Zen ei ole pääsemistä mihinkään eikä ylipäätään sinne, minne joku toinen on mennyt. Opettajan ympärille kerääntynyt oppilasjoukko on kuin marakattilauma, joka seuraa silmä tarkkana mitä opettaja tekee ja miten hän toimii. Matkiminen ja kaavamainen toiminta ovat Zenin vastakohtia. Tämän vuoksi Zen ei avaudu kovin monille, sillä se edellyttää aidosti itsenäistä mieltä, joka ei etsi vastauksia itsensä ulkopuolelta.

9. Istuessamme mieleemme nousee erilaisia ajatuksia. Tämä on luonnollista, sillä ajatusten spontaanit yhteydet kuuluvat mielen normaaliin toimintaan. Istumisen päämääränä on kuitenkin suora yhteys todellisuuteen ilman mielen tuottamaa käsitteellistä jäsentelyä. Tehtävänämme on näin ollen vain antaa esiin nousevien ajatusten tulla ja mennä kiinnittäytymättä niihin. Ajan myötä istuessamme harjaantuva kiinnittäytymättömyys ajatuksiimme vaimentaa myös taipumusta ripustautua mielen läpi virtaaviin ajatuksiin ja niiden synnyttämiin ehdollistumisiin jokapäiväisessä toiminnassamme. Istumisen tulisi olla niin luonnollinen osa arkeamme, että emme kyselisi itseltämme ”josko tänään istuisin vai jättäisinkö huomiseen”. Koska elämää ei voi siirtää huomiseen me istumme joka päivä, vaikka puolen tunnin ajan kerrallaan.

10. Todellisuuden ja mielen yhteys on keskeistä Zenissä. Tätä yhteyttä kuvataan käsitteillä objekti ja subjekti tai lähde (source) ja peili (reflector). Jokainen ihminen on yksilöllinen heijastuma todellisuudesta, tai todellisuus ilmenee jokaisessa ihmisessä. Vaikka todellisuus ilmenee meidän kauttamme, olemme etääntyneet yhteydestä todellisuuteen toistuvien ehdollistumisten seurauksena. Kun ehdollistavia toistoja on tapahtunut lukemattomia kertoja elämän aikana, emme enää näe todellisuutta emmekä sen luonnetta. Näemme vain oman ehdollistetun ja riippuvuuksia tuottavan heijastuksemme todellisuudesta, joka synnyttää toistuvia huolia ja murheita: ”Olisimme onnellisia, jos meillä vain olisi sitä tai tätä enemmän ja tuota vähemmän”. Harjoituksemme päämääränä on tuoda meidät jälleen yhteyteen todellisuuden kanssa. Subjekti ei tosin katoa ennen kuolemaa, mutta lähestyminen objektia sitä koskaan täysin saavuttamatta on harjoituksemme perusta.